Tuula Nyman oli arvostettu suomalainen näyttelijä, joka muistetaan erityisesti Radioteatterista, kahdesta Jussi-palkinnosta ja Raid-rikossarjasta. Hän työskenteli myös elokuvissa, televisiossa ja teatterissa.
Nyman ei rakentanut uraansa suuren julkisuuden varaan. Sen sijaan hän tuli tunnetuksi vahvoista rooleistaan, tunnistettavasta äänestään ja kyvystään esittää hyvin erilaisia hahmoja.
Kuka Tuula Nyman oli?
Tuula Elisabet Nyman syntyi Helsingissä 16. huhtikuuta 1943. Hän aloitti näyttelijänuransa 1960-luvulla ja työskenteli alalla useiden vuosikymmenten ajan.
Hänen uransa kattoi elokuvat, televisiosarjat, teatteriesitykset ja radiokuunnelmat. Vaikka hän esiintyi lukuisissa tunnetuissa tuotannoissa, radio oli hänen tärkein työympäristönsä.
Ura Radioteatterissa
Nyman teki pitkän uran Yleisradion Radioteatterissa. Hän esiintyi sadoissa kuunnelmissa ja muissa radio-ohjelmissa. Ilmeikäs ääni auttoi häntä rakentamaan uskottavia hahmoja ilman näkyviä eleitä tai ilmeitä.
Hän työskenteli radiossa myös ohjaajana. Nyman ohjasi esimerkiksi kuunnelman Puolarmetsän puut. Lisäksi hän kirjoitti ja ohjasi Valtatiet – miehen tiet -ohjelman, joka perustui Mika Waltarin ja Olavi Paavolaisen runoihin.
Menestys elokuvissa
Yksi Nymanin tärkeimmistä elokuvista oli Risto Jarvan ohjaama Yhden miehen sota. Hän näytteli elokuvassa Liisa Suomiehen roolin, josta hänet palkittiin parhaan naispääosan Jussilla vuonna 1974.
Toisen Jussi-palkintonsa Nyman sai vuonna 1977 elokuvasta Loma. Hän esitti siinä toimittaja Marjukka Notkolaa. Nyman sai myös elokuvataiteen valtionpalkinnon vuonna 1973.
Tunnetut elokuvaroolit
Nymanin ensimmäisiin elokuviin kuuluivat Vaaksa vaaraa ja Rakkaus alkaa aamuyöstä. Hän näytteli Elma Laurilaa elokuvissa Täällä Pohjantähden alla ja Akseli ja Elina.
Hän esiintyi myöhemmin esimerkiksi elokuvissa Vartioitu kylä 1944, Lumikuningatar, Katsastus ja Ihmiselon ihanuus ja kurjuus. Hänen roolejaan nähtiin myös elokuvissa Kummeli Kultakuume, Liian paksu perhoseksi ja Vares – yksityisetsivä.
Rooli Raid-sarjassa
Monet suomalaiset muistavat Tuula Nymanin vuonna 2000 esitetystä Raid-televisiosarjasta. Hän näytteli sarjassa apulaispoliisimestari Ritva Hakalaa. Vakava ja määrätietoinen rooli toi hänen näyttelijäntaitonsa jälleen suuren yleisön nähtäväksi.
Nyman palasi Hakalan rooliin vuonna 2003 ilmestyneessä Raid-elokuvassa. Sarja ja elokuva esittelivät hänet myös nuoremmalle yleisölle, joka ei välttämättä tuntenut hänen aikaisempia töitään.
Muut televisiotyöt
Nyman esiintyi uransa aikana monissa suomalaisissa televisiotuotannoissa. Hänen töihinsä kuuluivat esimerkiksi Heikompi astia, Viimeiset siemenperunat, Putkinotko ja Kuusikko ja kuoleman varjot.
Hänet nähtiin myös televisioelokuvissa Siivoton juttu ja Liian paksu perhoseksi. Nyman teki usein pieniä mutta muistettavia rooleja, jotka tukivat tarinaa ja jäivät katsojien mieleen.
Vesa-Matti Loiri ja perhe
Tuula Nyman oli naimisissa näyttelijä ja muusikko Vesa-Matti Loirin kanssa. Avioliitto solmittiin vuonna 1967, mutta pari erosi vuonna 1969. Nyman käytti avioliiton aikana myös nimeä Tuula Loiri.
Myöhemmin hänellä oli suhde näyttelijä Turo Unhon kanssa. He saivat yhteisen pojan. Nyman suojeli perheensä yksityisyyttä, joten hänen lapsestaan on julkaistu vain vähän tietoa.
Kuolema ja viimeiset vuodet
Nyman jäi eläkkeelle noin kymmenen vuotta ennen kuolemaansa. Hän teki kuitenkin vielä joitakin rooleja. Hänen myöhempiin elokuviinsa kuuluivat Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, Kaksipäisen kotkan varjossa ja Suuri performanssi.
Tuula Nyman kuoli Helsingissä 28. syyskuuta 2014 pitkän sairauden jälkeen. Hän oli kuollessaan 71-vuotias. Tarkkaa sairautta tai kuolinsyytä ei ole kerrottu julkisuudessa. Hänet haudattiin Malmin hautausmaalle.
Pitkä ja arvostettu perintö
Nyman jätti jälkeensä laajan ja monipuolisen näyttelijäntyön. Kaksi Jussi-palkintoa nostivat hänet suomalaisen elokuvan arvostettujen näyttelijöiden joukkoon, mutta hänen työnsä radiossa oli vähintään yhtä merkittävää.
Hänet muistetaan lämpimänä työtoverina ja taitavana esiintyjänä. Elokuvat, televisiosarjat ja vanhat radiokuunnelmat pitävät hänen työnsä elossa myös uusille sukupolville.
continje
Monipuoliset sivuroolit
Nyman esiintyi uransa aikana useissa sivurooleissa, jotka osoittivat hänen monipuolisuutensa. Hän näytteli esimerkiksi nakkikioskin pitäjää elokuvassa Katsastus ja Kaisun äitiä draamassa Liian paksu perhoseksi.
Hänen myöhempiin rooleihinsa kuuluivat Eira Heino elokuvassa Vares – yksityisetsivä sekä morsiamen äiti elokuvassa Populäärimusiikkia Vittulajänkältä. Pienissäkin rooleissa hän pystyi luomaan helposti muistettavan hahmon.
Työ lastenohjelmissa
Nyman käytti ääntään myös lapsille suunnatuissa ohjelmissa. Hän osallistui esimerkiksi Jali ja mahtava lasihissi -lastenkuunnelmaan ja luki Grimmin satuja Yleisradion Pikkujuttu-ohjelmassa.
Radiotyö vaati tarkkaa äänenkäyttöä, koska tarina piti välittää ilman ilmeitä ja liikkeitä. Nymanin lämmin ja ilmaisuvoimainen ääni teki hänestä sopivan näyttelijän sekä lasten tarinoihin että vakaviin draamoihin.
Arvostettu työtoveri
Radioteatterin tuottaja Erja Manto muisteli Nymania lämpimänä ja pidettynä työtoverina. Häntä kuvailtiin auttavaiseksi, inhimilliseksi ja oikeudenmukaiseksi ihmiseksi.
Nyman suhtautui työhönsä huolellisesti eikä tavoitellut jatkuvaa huomiota. Hän keskittyi rooleihinsa ja teki yhteistyötä monien tunnettujen suomalaisten näyttelijöiden kanssa.
Merkitys suomalaiselle viihteelle
Tuula Nymanin ura näyttää, kuinka näyttelijä voi vaikuttaa monella eri alueella. Hänen työnsä ei rajoittunut valkokankaalle, vaan hän oli mukana rakentamassa myös suomalaista televisiota ja radiodraamaa.
Hänen palkitut elokuvaroolinsa ovat tärkeä osa kotimaisen elokuvan historiaa. Samalla sadat radiotyöt muistuttavat, että suuri osa hänen elämäntyöstään tehtiin mikrofonin ääressä.
Yhteenveto
Tuula Nyman oli taitava ja monipuolinen näyttelijä, jonka ura jatkui yli neljän vuosikymmenen ajan. Hän voitti kaksi Jussi-palkintoa ja teki lukuisia elokuva-, televisio- ja radiotöitä.Erityisesti Yhden miehen sota, Loma ja Raid kuuluvat hänen tunnetuimpiin töihinsä. Nymanin pitkä ura ja vahvat roolit varmistavat, että hänellä on pysyvä paikka suomalaisen näyttelijätaiteen historiassa.
