Albert Puroma oli suomalainen jääkäri, ammattisotilas ja kenraaliluutnantti, joka tunnetaan erityisesti Mannerheim-ristin ritarina ja merkittävänä rintamakomentajana. Hän syntyi 21. helmikuuta 1895 Tuusulassa ja kuoli 8. huhtikuuta 1987 Helsingissä 92-vuotiaana. Hänen uransa tunnetuimpia saavutuksia oli nimitys Mannerheim-ristin ritariksi numero 96 vuonna 1942.
Puroman elämässä yhdistyivät vaikea lapsuus ja poikkeuksellisen pitkä sotilasura. Orvoksi jääneestä huutolaispojasta kasvoi upseeri, joka johti suomalaisia joukkoja jatkosodan ja Lapin sodan vaativissa vaiheissa. Myöhemmin hän työskenteli myös Rajavartiolaitoksen johtotehtävissä.
Kuka oli Albert Puroma?
Albert Aleksander Puroma, entiseltä sukunimeltään Bäckman, oli suomalainen jääkäriupseeri. Hän palveli uransa aikana muun muassa Jalkaväkirykmentti 12:n, Jääkäriprikaatin ja 6. Divisioonan komentajana.
Hänet muistetaan erityisesti jatkosodan taisteluista ja kesän 1944 torjuntavaiheesta. Sotavuosien jälkeen hänen uransa jatkui sotilaskoulutuksen, esikuntatehtävien ja Rajavartiolaitoksen parissa.
Lapsuus ja huutolaispojan elämä
Puroman lapsuus oli vaikea, sillä hän jäi nuorena orvoksi. Hänen vanhempansa olivat liikemies Magnus Bäckman ja Hanna Strömberg. Vanhempien kuoleman jälkeen hän joutui huutolaiseksi Saksan Puustelliin Tuusulassa.
Vaikeista lähtökohdista huolimatta Puroma pääsi elämässään eteenpäin koulutuksen ja sotilasuran kautta. Hänen elämänkaarensa huutolaispojasta kenraaliksi onkin yksi hänen elämäkertansa kiinnostavimmista piirteistä.
Koulutus ja tie sotilasuralle
Puroma kehitti sotilaallista osaamistaan järjestelmällisesti. Hän opiskeli Vaasan suomalaisessa lyseossa ja suoritti kapteenikurssin vuonna 1926.
Vuosina 1930–1932 hän opiskeli Sotakorkeakoulun yleisellä osastolla. Yleisesikuntaupseerin arvon hän sai vuonna 1937. Hän työskenteli lisäksi Reserviupseerikoulussa erilaisissa koulutus- ja johtotehtävissä.
Jääkäristä suomalaiseksi upseeriksi
Puroman sotilasura alkoi jääkäriliikkeestä. Hän lähti Saksaan ja liittyi vuonna 1915 Kuninkaalliseen Preussin Jääkäripataljoona 27:ään. Saksassa hän sai sotilaskoulutusta ja kokemusta ensimmäisen maailmansodan itärintamalta.
Helmikuussa 1918 Puroma palasi Suomeen jääkärien pääjoukon mukana. Seuraavina vuosikymmeninä hän eteni puolustusvoimien koulutus-, esikunta- ja komentajatehtävissä.
Albert Puroma talvisodassa
Talvisodan aikana Puroma toimi Viipurin suojeluskuntapiirin päällikkönä. Tehtävä toi hänelle vastuuta alueella, jolla oli huomattava sotilaallinen merkitys.
Talvisodan jälkeen hänen uransa jatkui nopeasti uusiin tehtäviin. Jatkosodan alettua hän sai johdettavakseen joukkoja, joiden komentajana hänen maineensa vahvistui.
Jatkosota ja Jalkaväkirykmentti 12
Jatkosodassa Puroma johti Jalkaväkirykmentti 12:ta eli JR 12:ta. Lapin miehistä koottu rykmentti taisteli muun muassa Sallan, Alakurtin ja Kiestingin suunnilla.
Puroma loi näissä vaiheissa vahvan maineen kenttäkomentajana. Hänen toimintansa JR 12:n johdossa oli myös keskeinen osa niitä sotilaallisia ansioita, joista hänet myöhemmin palkittiin.
Mannerheim-ristin ritari numero 96
Puroma nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 96 18. lokakuuta 1942. Hän oli tuolloin eversti ja Jalkaväkirykmentti 12:n komentaja.
Mannerheim-rististä tuli hänen sotilasuransa tunnetuin henkilökohtainen kunnianosoitus. Puroma kuitenkin korosti johtamiensa sotilaiden panosta eikä rakentanut mainettaan pelkästään oman henkilönsä ympärille.
Jääkäriprikaati ja kesän 1944 torjuntataistelut
Puroma johti Panssaridivisioonaan kuulunutta Jääkäriprikaatia kesän 1944 ratkaisevissa vaiheissa. Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikana hänen joukkonsa osallistuivat Kuuterselän, Tali-Ihantalan ja Vuosalmen raskaisiin taisteluihin.
Erityisesti Kuuterselän vastahyökkäys ja Karjalankannaksen myöhemmät torjuntataistelut kuuluivat hänen uransa vaativimpiin kokemuksiin. Ne vahvistivat samalla hänen asemaansa kokeneena suomalaisena rintamakomentajana.
Lapin sota ja 6. Divisioona
Syksyllä 1944 Puroma siirtyi 6. Divisioonan komentajaksi. Divisioona osallistui Lapin sotaan, jossa suomalaiset joukot taistelivat maasta vetäytyviä saksalaisia joukkoja vastaan.
Puroman johtamat joukot etenivät saksalaisten vetäytyessä pohjoiseen. Lapin sota muodosti hänen pitkän sotakokemuksensa viimeisen suuren taisteluvaiheen ennen rauhan ajan tehtäviä.
Ura sotien jälkeen
Sodan jälkeen Puroma jatkoi korkeissa sotilastehtävissä. Hän toimi Taistelukoulun väliaikaisena johtajana vuosina 1945–1946 ja työskenteli sen jälkeen komentoesikunnan johtotehtävissä.
Myöhemmin hän siirtyi Rajavartiolaitoksen johtoon ja saavutti kenraaliluutnantin arvon vuonna 1953. Puroma jäi palveluksesta eläkkeelle 29. helmikuuta 1956. Hän toimi myös Upseeriliiton ja myöhemmin Jääkäriliiton puheenjohtajana.
Albert Puroman vaimo ja perhe
Puroman puoliso oli Rauha Elisabeth Pirilä. Pariskunnalla oli vuonna 1940 syntynyt poika Matti Jarmo Johannes Puroma, joka työskenteli myöhemmin varatuomarina.
Perhe-elämä jäi huomattavasti vähemmälle huomiolle kuin Puroman sotilasura. Hänen elämäkertansa tunnetuimmat vaiheet liittyvätkin lapsuuteen, jääkäriliikkeeseen ja vuosikymmeniä kestäneeseen palvelukseen.
Johtamistyyli ja lempinimet
Puroma tunnettiin komentajana, joka työskenteli lähellä johtamiaan joukkoja. Häneen on yhdistetty lempinimet Reikärauta-Puroma ja Pohjolan Rommel, jotka kuvastavat hänen ympärilleen muodostunutta vahvaa sotilasmaineetta.
Hän ei jättänyt jälkeensä laajoja omia muistelmia tai päiväkirjaa. Tämän vuoksi hänen henkilökohtaista ajatteluaan on tarkasteltu erityisesti sotilasasiakirjojen ja muiden hänen aikaansa käsittelevien lähteiden avulla.
Albert Puroman saavutukset ja perintö
Puroman merkittävin henkilökohtainen sotilaallinen kunnianosoitus oli Mannerheim-risti. Vielä laajemmin hänen elämänsä muistetaan noususta vaikeista lapsuusoloista kenraaliluutnantiksi ja vastuullisiin komentajatehtäviin.
Hänen perintöönsä kuuluvat palvelus jääkäriliikkeessä, Suomen sodissa, puolustusvoimissa ja Rajavartiolaitoksessa. Myös Tuusulassa oleva muistolaatta ja sotahistoriallinen kirjallisuus ovat pitäneet hänen elämäntarinaansa esillä.
Albert Puroma myöhemmässä historiantutkimuksessa
Puroman elämä ja sotilasura ovat säilyneet sotahistorian tutkimuskohteena hänen kuolemansa jälkeen. Hän kuoli Helsingissä 8. huhtikuuta 1987 saavutettuaan 92 vuoden iän.
Jarkko Kemppi julkaisi vuonna 2013 elämäkerran Albert Puroma: Huutolaispojasta kenraaliksi. Teos käsittelee hänen nousuaan vaikeista lapsuusoloista yhdeksi Suomen tunnetuista jääkäriupseereista.
Kiinnostavia faktoja Albert Puromasta
Puroman alkuperäinen sukunimi oli Bäckman, ja hänen elämänsä alkoi hyvin erilaisissa oloissa kuin mihin hänen uransa lopulta johti. Hän ehti saada sotilaskokemusta ensimmäisen maailmansodan aikana ja osallistui myöhemmin useisiin Suomen historian keskeisiin sotavaiheisiin.
Hänestä tuli Mannerheim-ristin ritari vuonna 1942 ja kenraaliluutnantti vuonna 1953. Pitkä sotilasura teki hänen elämästään kiinnostavan läpileikkauksen Suomen 1900-luvun sotahistoriaan.
Yhteenveto
Albert Puroman elämä kulki huutolaispojan vaikeista lähtökohdista jääkäriksi, rintamakomentajaksi ja lopulta kenraaliluutnantiksi. JR 12:n ja Jääkäriprikaatin johtaminen sekä kesän 1944 torjuntataistelut kuuluivat hänen uransa tärkeimpiin vaiheisiin.
Mannerheim-risti, korkeat komentajatehtävät ja sodanjälkeinen palvelus täydentävät kuvaa pitkästä sotilasurasta. Hänen elämäntarinansa on säilynyt osana suomalaista sotahistoriaa vielä vuosikymmeniä hänen kuolemansa jälkeen.
